Nelda's Marilyn on yleisesti ottaen hyvin vaativa hevonen niin hoitaa kuin ratsastaakin. Prinsessamainen tamma on erittäin mukava halutessaan, mutta useimmiten Lynn jaksaa kitistä pienimmästäkin asiasta niin kauan, kunnes sen tahtoon taivutaan. Välillä tämä menee kuitenkin jo liiallisuuksiin; ensin tamma kieltäytyy likkumasta eteenpäin, koska maassa on keppi, sitten neiti ei voi astua maneesiin koska ovi ei ole kokonaan auki ja lopuksi Lynn kieltäytyy pysähtymästä kaartoon, koska taluttaja yritti pysäyttää sitä vain yhdestä ohjasta ja antoi näin epämääräisen pysähtymiskäskyn. Ratsastaessa Lynn on täydellinen virhemittari, mutta ei mitenkään kärsivällinen. Kaikki, mitä tamma tekee, on sen mielestä oikein ja se aina jaksaa ymmärtää avut väärin. Siinä tapauksessa täytää yrittää korjata virheensä ja jos hevonen silti vielä nurisee, pieni muistutus raipalla kylkeen voi olla ja onkin tarpeen.

Lynn ei suoranaisesti nauti harjauksesta, mutta sietää kuitenkin hoitotoimenpiteet jotenkuten. Harjatessa täytyy painaa juuri sopivan verran, niin ettei tammaa satu mutta pelkkä kutittelu vain ärsyttää sitä. Lynn ei siedä nopeita liikkeitä tai kovia otteita, vaan kaipaa hellää hoitoa. Määrätietoinen pitää kuitenkin olla, sillä muuten Lynn menee ihan liiallisuuksiin ja ryhtyy potkimaan ja näykkimään pienimmästäkin virheestä. Lynn on hiukan pääarka, joten hoitajan täytyy olla kärsivälline ja rauhallinen. Kaviot nousevat hellästä kosketuksesta lapaan, muuta ei tarvita. Lynnin takana ei tulisi seistä, sillä sille päälle sattuessaan poni saattaa varoittamatta potkaista. Lynn on mukava taluttaa, mutta ei siedä reuhtomista ja pakkoa. Määrätietoisia, mutta helliä ja oikeita kääntö- ja pysäytysmerkkejä Lynn kyllä kuuntelee. Varustaessa tamma saattaa hermoilla pahastikin. Satulaa laittaessa täytyy olla jo varmempi, sillä satulaa ei saa tömäyttää selkään eivätkä karvat saa mennä ruttuun. Satulavyö täytyy kiristää varoen ja reikä kerrallaan kummaltakin puolelta, muuten Lynn näykkii ja liikehtii. Itse satulan täytyy olla hyvin istuva jotta ratsastaminen sujuisi. Kun kaikki on kunnossa, tamma on ihan mukava satulaakin laittaessa, mutta mikään harjoituskappale se ei ole. Suitset onkin vähän hankalampi juttu, sillä edellä mainittu pääarkuus vaikuttaa tässäkin. Linn nostaa päänsä heti kattoon kun näkee suitset, mutta makupalan avulla suostuu laskemaan päänsä alas. Kylmiä kuolaimia Lynn ei suuhunsa ota vaan heittää päänsä uudelleen ylös ja suitsien laitto loppui heti siihen. Pikku tauko ja uusi yritys. Lynnin kanssa täytyy olla kärsivällinen mutta ei suostua sen kaikkiin metkuihin. Erityisesti korvien takaa Lynn on arka ja viskaisee heti päänsä ylös jos sen niskaa koskettaa. Niinpä suitsien niskahihna pitäisi saada yhdellä ripeällä liikkeellä korvien yli, tai tamma viskoo päänsä jälleen ylös ja suitsien laitto loppui lopullisesti siihen ainakin viideksi minuutiksi. Paras lääke tähän on yksinkertainen; ovi kiinni, kaverit pihalle ja kaikki tallista pois. Jo haluaa Lynnkin suitset päähän! Suojia ja pinteleitä laitellessa Lynn voi nostella jalkojaan ja pyörähdellä, joten jonkun kannattaa pitää sitä. Kiinni ei tammaa kannata sitoa, sillä se vain hermostuu ja alkaa potkia. Loimia ja muita Lynn ei sen kummemmin kyttäile, vaan antaa lämmikkeen olla.
© arpic.